HISTORIAN TEKEMISEN HALU

Kaikki haluavat tehdä historiaa. Se on johtopäätökseni Euroopan parlamentissa käytävästä keskustelusta Turkin jäsenyydestä. Tosiasiat, että maa miehittää osan yhdestä jäsenmaasta ja, että maassa vielä harjoitetaan kidutusta, painavat yllättävän vähän. Tavoitteena on jotain suurempaa, ja tällaiset häiritsevät yksityiskohdat eivät saa vaikuttaa.

Ymmärrän toki, että kysymyksessä on suuren luokan sivilisaatioiden välinen ele ja silloin täytyy olla valmis mukautumaan. Mutta jos Turkki olisikin Venäjä ja se miehittäisi osan vaikkapa Suomesta ja Venäjä anoisi Euroopan unionin jäsenyyttä? Silloin miehitys ei tuntuisi mitättömältä yksityiskohdalta.

Olen keskusteluissa kollegojen kanssa nostanut myös toisen asian pöydälle. On nimittäin niin, että jatkuva laajentuminen puhtaasti matemaattisista syistä tiputtaa pienempiä ryhmiä pois parlamentista. Uuden suuren maan jäsenyys vaikuttaa paljon siihen, mitkä ryhmät ylipäänsä tulevat edustetuiksi EU-parlamentissa. Uuden jäsenen tulo pienentää entisten jäsenmaiden paikkamäärää.

Minusta ei ole mitenkään ongelmatonta, että jo edellinen laajentuminen tiputti samoista matemaattisista syistä osan parlamentin kielellisten vähemmistöjen edustajista. Esimerkiksi Espanjan galisialaisilla ei ole enää "omaa" edustajaa eikä Ranskan katalonialaisilla, eikä myöskään Italian ranskankielisillä tai sloveniankielisillä. Myös muiden vähemmistöjen edustus on vähentynyt merkittävästi. Hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaan Turkin jäsenyyden seurauksena melkein kaikki jäljellä olevat vähemmistöedustajat tippuvat parlamentista.

Tämäkään häiritsevä yksityiskohta ei näytä kiinnostavan ketään. Olen monessa tilaisuudessa sanonut, että tämä on vakava ongelma, josta täytyy puhua avoimesti. Muuten käy niin, että parlamentti ei enää heijasta Euroopan todellista moninaisuutta. Ottaen huomioon, että vähemmistöt usein ovat toimineet sotien sytykkeinä ja sotien seurauksena "jääneet rajan väärällä puolelle", niiden edustus Euroopan parlamentissa on ollut tärkeä revanssihalun rauhoittamiseksi ja Euroopan yhtenäisyyden vahvistamiseksi. Minusta otetaan selvä askel väärään suuntaan, jos suuri osa Euroopan unionin kansalaisilta joutuvat kokemaan, että heillä ei ole omaa edustajaa. Yli kymmenen prosenttia eurooppalaisista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin maan enemmistökieltä. Jos näiltä vähemmistöiltä evätään mahdollisuus saada oma edustaja, ei pidä ihmetellä jos he alkavat vieroksua unionia ja ilmapiiri kovenee.

Olen vakuuttunut siitä, että kaikkien kansanosien osallistuminen päätösvallan käyttöön on edellytys myös hyville kansojen välisille suhteille. Historia ei lopu huomenna, vaan monikulttuurisen Euroopan tulee voida elää sovussa itsensä kanssa myös vuosikymmenien päästä.

Palava halu olla mukana tekemässä historiaa sokeuttaa. Kaikki haluavat olla oikealla puolella ja "pienet" asiat eivät merkitse mitään. Miksi Suomen hallitus ei enää jaksanut ajaa mainintaa vähemmistöoikeuksista perustussopimusneuvotteluissa, vaikka se oli tehnyt sitä voimaperäisesti perusoikeusasiakirjaa tehtäessä pari vuotta aikaisemmin ajanut vähemmistöoikeuksien mainitsemista. Onneksi Unkari hoiti asian.

Vaikka olemme rakentamassa historiallista siltaa kristinuskon ja islamin välille, oma todellisuutemme ei häviä mihinkään. Kun entinen Jugoslavia jonain päivänä liittyy Euroopan unioniin, olisi kovin ihmeellistä jos esimerkiksi Serbian unkarilaiset eivät olisi edustettuina Euroopan parlamentissa vaan ainoastaan serbit. Täytyy nostaa tämä kissa pöydälle samalla kun puhutaan jatkuvasta laajentumisesta - Miten turvataan, että koko Eurooppa on edustettuna Euroopassa. Täytyykö puhaltaa pöly sanasta "kiintiö"?

Henrik Lax
Europarlamentaarikko (rkp)

 


Historian tekemisen halu
Eurometri , joulukuu 2004