EU:N ROOLI MAAILMASSA - SUOMEN ROOLI EU:SSA
Henrik Lax

Vuoden 2004 Europarlamenttivaaleihin kokosin näkemykseni EU:n tulevaisuudesta seuraavasti:

Ensimmäiset vaikutelmani omasta maastamme ja sen yhteydestä Eurooppaan ovat 1950-luvun alusta, sodan runtelemasta Helsingistä, vanhasta puutalosta. Ranskalaisessa leikkikoulussa tutustuin ruotsin- ja suomenkielisiin koulutovereihini, ystäviini yhä. Taustalla vaani huoli itäisen naapurin oikuista ja läsnäolosta Porkkalassa. Muutamia vuosia myöhemmin ensi tutustuminen Pariisin Riemukaaren jykevään kauneuteen ja tukholmalaisen kansankodin aineelliseen hyvinvointiin oli epätodellisen todellista.

Miehen iässä Neuvostoliiton hajoaminen palautti mieleeni Baltiasta karkotettujen sukulaisten muistot ja lapsuuden mielikuvan, että maailma loppuu Suomenlahden etelärannikolle. Tajusin, että Suomi kaksine kielineen ja kulttuureineen voisi ratkaisevasti edistää uuden ja hyvin voivan ”Itämeren- Euroopan” syntyä. Enpä tuolloin pystynyt ennakoimaan mullistusta, joka synnytti Euroopan unionin – unionin, johon jo vuonna 2004 kuuluisivat melkein kaikki Itämeren valtiot ja joka takaisi naapurisuhteiden kehittymisen laajemminkin.


Euroopan unioni kansainvälisesti vahvemmaksi – Suomen tuella!

EU:lla on ollut Euroopan vakauden ja rauhan kehittymisessä suuri merkitys. EU:n vakauttava merkitys on tulevaisuudessakin tärkeä sekä Euroopassa että Euroopan ulkopuolella. Nopeasti muuttuvan maailman haasteisiin vastaaminen onnistuu vain yhtenäisessä vahvassa unionissa. Suomella on unionille paljon omintakeista annettavaa, jotta unionin kansainvälinen asema vahvistuisi ja sen jäsenmaitten yhteiset intressit tulisivat turvatuiksi. Unionin laajentuminen antaa Suomelle hyvät mahdollisuudet ryhtyä Itämeren alueen kehittämisen veturiksi.

On enemmän kuin tärkeää, että EU koetaan kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen puolustajana. Suomen on tässä työssä oltava mukana. Luottamuksen ja monipuolisen vuoropuhelun aikaansaaminen eri maanosien ja näiden alueellisten kulttuurien välillä on unionille suuri haaste. Erityisen tärkeitä ovat Atlantin yliset suhteet ja suhteet arabimaailmaan.

Tukemalla kehittyvien maiden elinolosuhteiden parantamista EU:n tulee toimia myös Euroopan ulkopuolisten kriisien ja konfliktien ennalta ehkäisemiseksi. Unionin on harjoitettava yhdenmukaista ja johdonmukaista politiikkaa menestyäkseen tässä työssä. Euroopan unioni jäsenvaltioineen on jo nyt maailman suurin kehitysavun antaja. Unionin kehitysapu sekä sen toiminta talous-, turvallisuus-, ympäristö- ja maahanmuuttopolitiikassa on sovitettava yhteen palvelemaan kriisien ennalta ehkäisyä ja hallintaa. EU:n on kyettävä saamaan jäsenmaat toimimaan yhtenäisesti niin Yhdistyneissä kansakunnissa kuin WTO:ssakin.


Suomi tarvitsee Euroopan unionia ja EU vahvaa johtamista

Maailman valtiot ovat yhä enemmän toisistaan sidoksissa. Tapahtumat maapallon toisella puolella vaikuttavat yhä useammin myös omiin arkioloihimme. Yhtenäistä Euroopan unionia tarvitaan, jotta maailman ympäristöuhat saadaan hallintaan. Yhdessä muiden toimijoiden kanssa EU:n on osattava toimia ympäristölle vaarallisten päästöjen vähentämiseksi sekä ilmastonmuutosten ja ympäristökatastrofien torjumiseksi. Myös köyhyyden ja nälänhädän, vaarallisten epidemioiden ja kulkutautien (AIDS, SARS yms.) taltuttamiseen ja ennalta ehkäisemiseen tarvitaan vahvaa organisaatiota.

EU:sta on myös muista syistä tullut jäsenilleen välttämätön toimija. Myös Suomen on onnistuttava yhä kovenevassa kilpailussa luomaan sellaista uutta tekniikkaa ja osaamista, joka antaa mahdollisuudet hyvään elämään ja elintasoon maassamme. Tähän tarvitaan EU:n kaikkien maiden yhteisiä ponnisteluja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. - Yrityksemme tarvitsevat vahvaa unionia kaupan esteiden purkamiseksi ja uusien markkinoiden avaamiseksi maailman eri puolilla.

Maataloutemme ja maaseutuelinkeinomme tarvitsevat EU:ta säilyttääkseen toimintaedellytyksensä suurten tuottajamaiden puristuksessa. Paine tuonnin aloittamiseksi köyhistä tuottajamaista kasvaa, mikä on johtanut WTO-neuvottelujen keskeytymiseen. Suomen tulee voida myös tulevaisuudessa varmistaa oma peruselintarviketuotantonsa. EU:n uudessa maataloustukijärjestelmässä tämä käy mahdolliseksi.

Tavoitteena on talouden, kaupan, teknologian ja ympäristön alalla vahva EU, joka kykenee takaamaan Euroopan turvallisuuden. Saavuttaakseen tavoitteensa EU tarvitsee tiennäyttäjikseen rohkean laajakatseisia johtajia.


EU:n laajentuminen – uusia mahdollisuuksia ja vaikeuksia

EU:n jäsenmaiden lukumäärän lisääntyminen toukokuussa 2004 kymmenellä 25:een on historiallinen mahdollisuus luoda uudenlainen hyväksyttävyys unionille. Aiemmat yritykset tuoda esille Euroopan yhteinen menneisyys eivät ole lisänneet unionin kansalaisten yhteenkuuluvuutta. Moniin kansallisvaltioihin jakautunut Eurooppa ei aiemmin ole yhdentynyt vapaaehtoisesti. Tärkeää on nyt havainnollistaa, mitä unioni voi laajentumisen myötä saavuttaa ja kohdistaa huomio kansalaisille koituviin hyötyihin. Ellei yhdentymisen etuja ymmärretä, pessimismi ja toivottomuus lisääntyvät.

Monia vaikeuksia on kuitenkin edessä. Unionin perussopimus on saatava voimaan. Tärkeintä on, että jäsenvaltioiden itsenäisyys ja yhdenvertaisuus unionissa säilyvät niiden koosta riippumatta. Uusien jäsenvaltioiden sopeutuminen unionin arkeen vaatii kärsivällisyyttä jo suurten kulttuurierojen ja taloudellisten erojen vuoksi. Myös yhteisestä ulkopolitiikasta on vaikea sopia.

Uusissa jäsenmaissa pitää ennen kaikkea saada yhteisöoikeus toimimaan ja oikeusvaltioperiaate juurtumaan kansalaisten turvallisuuden sekä taloudellisen kehityksen turvaamiseksi. Oikeudellisten perusedellytysten lisäksi EU:n tulee panostaa yrittäjyyttä, liikennettä ja viestintää edistävien fyysisten ja sosiaalisten rakenteiden kehittämiseen. Uusien jäsenmaiden kehitys vakauteen ja vaurauteen on hyödyksi koko unionille, minkä komissiokin on ottanut huomioon aluepoliittisessa menoarvioehdotuksessaan.

EU:n tulee laajentumisen myötä kehittää uusi unionin lähialuepolitiikka. Naapurivaltioiden yhteistyön muotoja tulee tietoisesti lisätä. Erityisen tärkeää on löytää Venäjän kanssa harjoitettavan strategisen yhteistyön kestävät lähtökohdat. Suomella on tärkeä tehtävä Euroopan unionin johdonmukaisen ja solidaarisen Venäjä-politiikan tiennäyttäjänä.


Suomen lähinaapureitten Viron ja Latvian Venäjän kanssa tekemien rajasopimusten voimaan saattaminen on luottamuksellisen yhteistyön tärkeä edellytys, samoin venäjää puhuvan kansanosan oikeudellinen asema Baltian maissa. Kaliningradin osalta ratkaisematta ovat mm. tavarankuljetusten läpikulkuliikenteen järjestäminen emämaahan, energiatalouden turvaaminen ja kalastukseen liittyvät oikeudet.


Suomi Itämeren alueen kehittämisen kärjessä

Unionin laajeneminen luo tarvetta syventää alueellista yhteistyötä myös Itämeren valtioiden välillä. Pohjoismaana Suomella Venäjän ja Baltian hyvänä naapurina on mainio mahdollisuus profiloitua kehityksen tiennäyttäjänä ja veturina. Nyt on aika luoda uuden vaurastuvan Itämeren Euroopan perustukset EU:n pohjoisen ulottuvuuden luonnollisena jatkeena.

Unionin resursseja ja panostusta tarvitaan, jotta koko alueen kestävä kehitys olisi mahdollista. Yhteisiä ponnisteluja kansainvälisen rikollisuuden, mm. huume- ja ihmiskaupan torjumiseksi on lisättävä, samoin työtä aidsin, tuberkuloosin ja muiden tartuntaherkkien tautien taltuttamiseksi.

Itämeren ja Suomenlahden saastuminen on torjuttava ja meriliikenteen turvallisuutta on parannettava näillä vesialueilla. Kaikissa näissä toimissa tarvitaan EU:n tukea ja useimmissa myös yhteistyötä Venäjän kanssa. Jo käynnissä olevat hankkeet kuten Suomenlahden meriliikenteen ohjaus ja valvonta sekä Pietarin alueen jäteveden puhdistaminen on turvattava.

Itämeren alueelle tulisi perustaa Itämeren ekologista tilaa ja suojelua tutkiva laitos.

Suhteet Venäjään ovat sekä EU:lle että Suomelle tärkeät ja Itämeren alueelta saadut kokemukset tärkeitä unionin koko Venäjä-politiikan rakentamisen kannalta. Venäjän integroiminen Itämeren alueen toimintaan on vaativa tehtävä. Monet vaikeat asiat odottavat ratkaisuaan. On löydettävä joustavia ratkaisuja viisumikysymyksiin ja rajaliikenteen nopeuttamiseksi. Ulkomaisten investointien turvaaminen Venäjällä samoin kuin siellä käytävä taistelu korruptiota ja järjestäytynyttä huume- ja ihmiskauppaa vastaan on meillekin tärkeää. Ekologisesti kestävien tuotantomenetelmien käyttöönotto, ydinvoimaloiden turvallisuuden lisääminen sekä valmiuden parantaminen öljy- ja ympäristövahinkojen varalta myös Venäjällä on tärkeää naapureille.

Pohjoismaiden ja EU:n osaamista olisi hyödynnettävä entistä tehokkaammin Itämeren alueen kehityksen vauhdittamiseksi. Suomella on kaksikielisenä maana erinomaiset edellytykset varmistaa, että pohjoismainen osaaminen pääsee oikeuksiinsa. On myös osattava hyödyntää Merenkurkun alueen yhteistoiminnasta saatuja kokemuksia samoin kuin ahvenanmaalaisten kansainvälisiä valmiuksia.


Suomi pienten kieliryhmien esikuvana

Jotta EU voisi toimia tehokkaasti koko unionin yhteisten etujen puolesta, tulisi kaikkien EU-kansalaisten kieleen katsomatta tuntea kielellinen identiteettinsä turvalliseksi unionissa. Tämän vuoksi kansalaisilla onkin oikeus käyttää valtionsa virallista kieltä asioidessaan EU:ssa. Myös kansallisia kielivähemmistöjä (40 miljoonaa) tulee kunnioittaa sen perusoikeuskirjan mukaisesti, jonka Euroopan neuvosto hyväksyi Nizzassa vuonna 2000 ja joka nyt kirjataan unionin perussopimukseen. Perussopimuksen tultua voimaan unioni voi myös liittyä eurooppalaiseen kansalaisten oikeusturvaa vahvistavaan ihmisoikeussopimukseen.

Kymmenen uuden maan liittyessä unioniin virallisten kielten määrä lisääntyy kahteenkymmeneen. Pienet kielet, suomi ja ruotsikin, joutuvat ahtaalle. Pienten kieliryhmien edustajien on yhdistettävä voimansa ja ajettava kielten moninaisuutta korostavaa kielipolitiikkaa. EU:n kielipolitiikan on vahvistettava kansallisten kielivähemmistöjen asemaa sekä lievennettävä kieliryhmien välisiä jännitteitä ja mahdollisia konflikteja.

Suomea pidetään suvaitsevana esikuvana kansallisten kielivähemmistöjen kohtelussa. Uusi kielilainsäädäntömme, Ahvenanmaan itsehallinto ja Suomen ponnistelut saamen kielen säilyttämiseksi ovat herättäneet kunnioitusta. Folktingetin (Suomenruotsalaisten kansankäräjien) puheenjohtajana olen kansainvälisillä foorumeilla saanut kunnian esitellä Suomessa voimassa olevaa ainutlaatuista kielilainsäädäntöä .

Suomella on siis hyvät mahdollisuudet vaikuttaa unionin kielipolitiikkaan ja toiminnallaan vähentää kieliryhmien välisiä jännitteitä. Uskottavuutemme lisääntyy, mikäli toimimme Euroopan unionissa ja sen parlamentissa molemmilla kotimaisilla kielillämme.


EU:n ja USA:n löydettävä toisensa!

Totalitaaristen ja epävakaiden valtioiden toimintaa on vaikea ennakoida, mikä aiheuttaa epävarmuutta, kriisejä ja konflikteja. Rauhattomuutta lisäävät myös ihmisoikeuksien polkeminen samoin kuin eri kansakuntien ja kansanosien elintasoerot. Huonot elinolosuhteet ruokkivat korruptiota, kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, joukkotuhoaseiden kauppaa, terrorismia, itsemurhaiskualttiuttakin ja aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Uhkana on, että viattomat ihmiset joutuvat selkkausten uhreiksi - suomalaisetkin.

Ennakoitavuus, vakaus ja rauhanomaiset olosuhteet voidaan parhaiten taata siellä, missä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita kunnioitetaan. Näiden arvojen menestyksellinen puolustaminen ja vakaan maailmanjärjestyksen varjeleminen edellyttävät, että ainakin USA ja EU oppivat vetämään yhtä köyttä. Olisi ennenaikaista väittää, että erimielisyydet Irakin kriisissä, Kioton sopimuksesta taikka maailman kauppajärjestön WTO:n neuvotteluissa olisivat horjuttaneet USA:n ja EU:n perimmäisiä yhteisiä arvoja. Yhtä perusteetonta olisi kuvitella, että USA:n ja Länsi-Euroopan taloudellinen tai sotilaspoliittinen yhteys olisi menettänyt merkityksensä, kulttuurisiteistä puhumattakaan.

Olipa kysymys ministerineuvostosta, parlamentista tai muista toimielimistä, EU:n Suomen edustajien tulee kärsivällisen päättäväisesti vuoropuhelussa Yhdysvaltojen kanssa edistää ja syventää mannerten välistä yhteisymmärrystä. Komissionkin on toimittava päättäväisen yhteistyöhakuisesti: sanelupolitiikkaan ei tule suostua. Yhdysvalloissa virinnyt itsetutkiskelu antaa uutta toivoa yhteisymmärryksen saavuttamisesta. Vaakalaudalla on avoimen yhteiskunnan ja länsimaisten elinehtojen kohtalo!


EU:n kriisinhallinta ja turvallisuuspolitiikka

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoaminen on siirtänyt USA:n sotilaallisen päähuomion pois Euroopasta. Kriisialueita ja levottomuuspesäkkeitä on silti jäljellä. Amerikkalaisten käsityksen mukaan EU:n tulisi huolehtia lähialueittensa vakaudesta. EU onkin tässä tarkoituksessa rakentamassa sotilaallisia valmiusjoukkoja kriisien varalle. Joukot ovat toistaiseksi toiminnallisesti riippuvaisia NATO:n johtojärjestelmistä ja ilmakuljetuskalustosta.

Sotatoimet Balkanilla Jugoslavian hajotessa osoittivat, että liennytyksenkin aikana saatetaan kriisin kärjistyessä joutua käyttämään mittavia sotilaallisia voimatoimia. Epävakaita valtioita, potentiaalisia kriisinalkuja, syntyi myös Neuvostoliiton hajotessa ja osa niistä EU:n lähinaapurissa. Epävakaus ruokkii korruptiota, järjestäytynyttä rikollisuutta, asekauppaa ja terrorismia. EU:n ei tule jatkossa yksipuolisesti nojata USA:n apuun, vaan EU:lla tulee itsellään olla valmius kriisien hallintaan. Suomen on varauksetta tuettava unionin kriisinhallintavalmiuksien rakentamista. On tärkeää, että EU-maat tarttuvat yhteisvastuullisesti unionia koskevien kriisien ja konfliktien ratkaisemiseen.

Toisin kuin muilla kansainvälisillä järjestöillä EU:n käytettävissä on moninaiset diplomaattiset, taloudelliset ja sotilaalliset keinot. Yhdistämällä näitä toimintoja unioni voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja vakautta vahvistavasti lähialueillaan. Unionin on panostettava siviilikriisinhallintavalmiuksien kehittämiseen samalla kun sotilaallisia valmiuksia vahvistetaan. Monet syyt puhuvat sen puolesta, että EU:n, NATON ja USA:n välistä työjakoa on selkiytettävä. USA:n ja NATO:n mukaantulo olisi perusteltua vain suurissa sotilaallisissa operaatioissa vaikeilla kriisialueilla. Yhteisymmärryksen löytäminen näissä vastuukysymyksissä on EU:lle lähitulevaisuuden tehtävä. Samalla tulee varmistaa EU:lle mahdollisuus toimia itsenäisesti silloin, kun USA ei halua osallistua.


EU-parlamentin jäsenen haasteet

Euroopan parlamentin päätökset ovat tärkeitä Euroopan tulevaisuudelle ja ennen kaikkea unionin asukkaille. Tulevat europarlamentaarikot ovat paljon vartijoina. Europarlamentaarikon tulee nähdä metsä puilta ja osata toimia yli kieli-, kulttuuri- ja puoluerajojen. Tulevat sukupolvet korjaavat hyvän työn hedelmät.

Haluan omalta osaltani olla mukana luomassa yhteistä vahvaa unionia ja vahvistamassa Suomen kuvaa arvostettuna ja luotettavana unionin rakentajana. Painopistealueenani on ennen kaikkea Itämeren alueen tulevaisuus.

Seitsemäntoista vuoden työni teollisuuden palveluksessa kuten myös yhtä monen vuoden rupeama kansanedustajana antavat mahdollisuuden nähdä asiat monesta näkökulmasta. Monipuolinen kielitaitoni olisi avuksi parlamentin muiden jäsenten luottamuksen saamiseksi. Hyötyä olisi myös siitä kulttuurien tuntemuksesta, jonka olen hankkinut vastatessani pitkään suomalaisista tytär- ja osakkuusyhtiöhankkeista kolmella mantereella.

 


Historian tekemisen halu
Eurometri , joulukuu 2004